Näin yllätät yleisösi – myös etänä!

Kuuntele blogi tästä!

Väsähtäneen näköinen nainen oikeassa yläkulmassa räplää kännykkää, herra keskellä lukee keskittyneesti jotain aivan muuta näytön heijastaessa valoa hänen kasvoilleen. Oikeassa alakulmassa henkilö on laittanut mikkinsä pois päältä ja juttelee puhelimeen ja yksi lähti juuri linjoilta. Suurin osa on laittanut kameransa pois päältä – ovatkohan he edes paikalla? Nyt joku viittasi kysymyksen, kiva! Ai, hän kyseli vain että kauanko esitys vielä kestää. Miten sattuikin näin huono yleisö!

Kuulostaako tutulta? 

Kun yleisö ei innostu esityksestämme, ajattelemme helposti, että vika on yleisössä. Ehkä heillä (kaikilla) on huono päivä. Tai ehkä (jokaikisen) yöunet ovat jääneet väliin. Luultavasti sairas lapsi (heillä kaikilla täytyy olla sellainen) viestittelee karkkitoiveita kaupasta. Ja juurikin näistä syistä he eivät näe eivätkä ymmärrä esityksemme hienoutta.

Haastan sinut nyt kääntämään asian päälaelleen. Mitä jos syy löytyykin itse esityksestä?

Hypätään tätä varten kuulijan nahkoihin. Oletko koskaan seurannut esitystä, joka kertakaikkiaan vaan on TYLSÄ. Luultavasti olet, ja niin olen minäkin. Mistä tämä tylsyys johtuu?

Esiintyminen voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan: sisältöön ja sen ilmaisuun. Näin ollen vastaus tylsyyteen voi löytyä esiintymisen tavasta, joka on kenties tasapaksu, varovainen ja jäykkä. Mutta yhtä hyvin ongelma saattaa olla itse sisällössä.

Avainsana on rakenne. Tylsässä esityksessä rakenteeseen ei ole jaksettu tai huomattu kiinnittää tarpeeksi huomiota. Esiintyjä kyllä kertoo kaikki oleelliset faktat ja yksityiskohdat, mutta ei ole miettinyt esityksensä kaarta sen kummemmin. Näin esitys ei hetkauta millään tavalla ja lopputulos on usein monotoninen, tasarytminen ja – tylsä. 

Miten esitys sitten pitäisi rakentaa? Rakennemalleja on lukuisia eikä yksikään ole toista oikeampi, joten niiden sijaan esittelen sinulle ajatusmallin, joka varmasti hyödyttää sinua.

Kiinnostava esitys yllättää. Se on kuin vuoristorata, joka välillä kohoaa huippuunsa ja jopa alamäessä ottaa mukavasti vatsanpohjasta. Se on rakennettu niin jännittäväksi, että kuulija haluaa hypätä kyytiin aina uudestaan ja uudestaan.

Yllättävä elementti voi olla mitä tahansa: kiinnostava fakta, aiheeseen liittyvä tarina, henkilökohtainen kokemus, aistielämys, tehtävä – vain mielikuvitus on rajanasi. Eikä riitä, että sinulla on vahva aloitus ja kiinnostava lopetus, näitä yllätyksiä kannattaa tiputella yleisölle sopivin väliajoin – koko esityksen ajan.

Kuvittele, että kuulijasi on pieni koiranpentu. Aina yllättävän äänen kuullessaan, sen ryhti oikenee ja korvat höristyvät kuuntelemaan tarkasti. Tällainen yleisö janoaa lisää. Tällainen yleisö ei nukahda, lähde linjoilta tai katoa älypuhelimilleen.

Muista siis tämä: ei ole huonoja yleisöjä, on vain huonosti rakennettuja esityksiä. Rakenna oma vuoristoratasi etkä jätä ketään kylmäksi!